Liity nyt ilmaiseksi!

Minä olen:
Seuraava »
Eroottiset tarinat

kirjoittaja: Sanna Harkimo

Pikkujouluillallinen

Tavaratalot olivat soittaneet joululauluja jo monta kuukautta. Vihdoin joulu oli oikeasti lähellä. Olimme istumassa iltaa lähimpien alaisteni ja kollegoitteni kanssa kaupungin uusimmassa ravintolassa. Jonotuslista oli ollut pitkä, mutta onneksi olimme suunnitelleet virkistystilaisuuden ajoissa. Muut työntekijämme saivat tyytyä virkistäytymään firman myöntämien joulubonusten turvin, sillä olin päättänyt viedä syömään vain lähimmät mieheni ja naiseni. Illallinen oli ehtinyt jo jälkiruokaan. Olimme kaikki tilanneet samanlaiset liekitetyt uunijäätelöt, jotka sytytettiin tuleen tarjoiltaessa. Tässä paikassa showmeininki oli kohdillaan, vaikka samaa ei voinut sanoa kaikista ruokalajeista. Tarjoilu oli kuitenkin moitteetonta. Ruuat tulivat ajallaan eikä lasien tarvinnut olla kauan tyhjillään. Tunnelma oli katossa. Talouspäällikkömme oli juuri kertonut pöhkön puujalkavitsin, kun paikalle saapui sihteerini nuori sijainen. Häntä ei kai ollut teknisesti katsoen kutsuttu, sillä kutsu oli koskenut vakituista sihteeriäni, rouva Mäkelää. Valitettavasti rouva Mäkelä oli murtanut selkänsä pudotessaan portaissa, ja edessä oli kuukausien sairasloma. Tarvitsin jonkun sijaisen hänelle, joten olin soittanut työvoimatoimistoon ja imagosyistä palkannut nuoren työttömän työnhakijan. Minulle oli lähetetty nuori kloppi, jolla takana oli keskeytyneet opinnot kauppiksessa.Kuuma ilta pikkujouluissa

- Rouva toimitusjohtaja, virkaatekevä sihteerinne Aku Helminen ilmoittautuu palvelukseenne, uusi sihteerini sanoi koomisuutta tavoitellen.Koko seurueemme kääntyi katsomaan häntä. Ei niin, että hänessä olisi ollut erityistä katsomista. Hän oli vielä poikamaisella tavalla hoikka ja pisamainen. Laiha vartalo oli verhottu huonosti istuvaan ja halpaan liituraitapukuun sekä oranssiin kauluspaitaan. Solmiota hänellä ei tietenkään ollut. Kehyksettömät silmälasit olivat hänen pukeutumisessaan ja olemuksessaan ainoa siisti ja asiallinen osa. Hänestä kuitenkin pidettiin firmassa. Hän oli kuin jonkinlainen pikku maskotti, jonka toilauksia oli kiva seurata. Nytkin hän näytti tuovan säpinää keski-ikäistyvään kaartiimme. - Käy pöytään vain. Emme tienneet, että olisit tulossa. Olemme valitettavasti ehtineet jo jälkiruokiin, kuten näkyy. Mitä haluaisit tilata? tiedustelin häneltä osin ärsyyntyneenä, osin huvittuneena.- Anteeksi, että myöhästyin . Olin ensin väärässä ravintolassa. Siinä seisoin oven edustalla ja katselin, ettei kyllä näy meikäläisiä. Mutta hei, otan samaa kuin tekin ja vielä rommikolan päälle, hän hihkaisi ja ahtautui pöydän päähän henkilöstöjohtajan viereen.Osa seurueemme jäsenistä alkoi haikailla kotiin heti jälkiruuan jälkeen. Pöytä tyhjenikin vauhdilla, mutta jäimme sentään virkaa tekevän sihteerini, henkilöstöjohtajan ja luovan johtajan kanssa jatkamaan iltaa. Ilta jatkuikin kosteissa ja hauskoissa merkeissä. Väliaikainen sihteerini osoittautui erittäin hauskaksi seuramieheksi, varmasti koska kaikki hänen juttunsa olivat meille uusia. Luovan johtajan bisnesmatkojen kommelluksista Guatemalassa olin kuullut aiemmin ja moneen kertaan kaiken tarvittavan, samoin henkilöstöjohtajan onnettomista purjehdusretkistä. Aku sen sijaan kertoi kauppiksen bileistä, reppumatkoistaan ympäri Aasian, surffauksesta ja tilasi rommikolan toisensa perään. Emme me muutkaan kuivin suin olleet- Lopulta valomerkki lähestyi, ja henkilöstöjohtaja ja luova johtaja alkoivat hankkia lähtöä. Sihteerini ei sen sijaan tehnyt elettäkään noustakseen ja lähteäkseen. Hän ilmeisesti aikoi juhlia firman piikkiin ihan pilkkuun asti. Ehkä toisten laskuun juhliminen oli hänelle uutta. Valomerkki tuli ja meidät komennettiin ulos ravintolasta. Sihteerini auttoi laivastonsinisen villakangastakin päälleni ja vetäisi sitten oman pilottitakkinsa päälleen. Hän halusi vetäistä savut vielä ravintolan ulkopuolella, joten kohteliaasti seisoin pakkasessa ja odottelin käsiäni hieroen.- Lähdetkö jatkoille? Aku kysyi savua puhallellen.- Taidan olla liian vanha sellaiseen. Tässä iässä pitäisi painua sänkyyn heti Kymmene uutisten jälkeen, naurahdin.- Voisit tulla luokseni. Näyttäisin matkakuviani Intiasta, hän ehdotti yllättäen.- Jokin toinen kerta sitten, vastasin, vaikka kuvat olisivat saattaneet kiinnostaa minua.- Ok, ehkä joku odottaa sinua jo, hän sanoi ja katsoi poispäin.Ilmeisesti Aku oli niitä harvoja ihmisiä firmassa, joka ei tiennyt minun eronneen viime vuonna. Jopa uudet työntekijät saivat nopeasti kuulla juoruja riitaisesta avioerostani ja aviomiehestäni joka oli tullut firmaankin kesken päivän räyhäämään niin, että vahtimestarin oli pitänyt poistaa hänet rakennuksesta. Sitten hän oli onnistunut lähettämään kopiot rakkauskirjeistäni kaikille firman lähimmälle johdolle ja vielä parille tärkeälle yhteistyökumppanille. Olin ollut vähällä saada lähtöpassit vain omien rakkaussekoilujeni ja ex-aviomieheni riehumisen takia. - Ei, olen eronnut. Kas kun et ole saanut kuulla siitä, sanoin ääni värähtäen.- Ehkä olenkin, mutta en juorua enkä usko juoruja, hän vastasi virnistäen ja tumppasi tupakan. - Asun ihan vähän matkan päässä, jos haluaisit tulla, hän jatkoi.- Jos nyt sitten. En viivy kauan, myönnyin, vaikka ajattelin, ettei se tainnut olla kovin hyvä idea.Aku johdatti minua pitkin sokkeloisia ja jyrkkiä katuja. Maa oli jäätynyt ja heiluin korollisissa saappaissani kuin nuori varsa. Niinpä hän tarttui käteeni ja talutti minua herrasmiesmäisesti. Kohta olimmekin perillä. Rakennus oli ruma 70-luvun kerrostalo, jossa rappukäytävä haisi vahvasti tupakalta, ja maalit käytävän seinistä olivat lohkeilleet. Aku johdatti minut pikkuiseen yksiöön, jossa ei juuri ollut turhaa roinaa. Keittiön klaffipöytä ja kaksi tuolia, vaatekaappi ja matala parisänky näyttivät olevan ainoat kalusteet. Ilmeisesti hän huomasi minun katselevan ympärilleni, sillä hän sanoi:- En harrasta sisustamista. Kaikki mitä tarvitsen on joko pääni sisällä, pankkitililläni tai läppärissäni. Istu toki johonkin, niin keitän teetä.Hän siirtyi kolistelemaan keittokomeroon ja palasi hetken päästä kahden kolhiintuneen teemukin kanssa.- Katsotaanko matkakuviani? Istutaan sängyllä, niin voidaan molemmat katsoa yhtä aikaa, hän ehdotti ja kaivoi läppärinsä esiin.

Kuuma ilta pikkujouluissa


Matkakuvat olivat omalla tavallaan kiehtovia. Niissä hän vaelteli vuorilla, tapasi guruja ja slummilapsia, kulki rannoilla ja temppeleissä. Kuvat pursusivat samanlaista elämännälkää kuin Aku itse. Olimme aivan lähekkäin sängyn laidalla istumassa. Äkkiä mieleni teki suudella häntä. Ehkä hän olikin kutsunut minut tänne juuri siksi? Huomioni herpaantui matkakuvista ja ryhdyin mieluummin tutkailemaan niiden ottajaa. Akulla oli kauniit vedenharmaat silmät, pitkä pisamainen nenä ja kapeat huulet. Aavistuksen kihartuva hiekanvaalea tukka oli jotenkuten toimistotyyliin sopivaksi leikattu. Koko hänen ruumiinsa näytti venytetyltä. Kaitoja kasvoja seurasi pitkä kaula, luisut hartiat ja pitkät kädet, hyvin hoikka keskivartalo ja onnettoman laihat koivet. Minä olin lähes hänen vastakohtansa: keski-ikäinen, aavistuksen turhan pyöreä, lyhyt ja tummatukkainen. En kuitenkaan ainakaan oman arvioni mukaan ollut menettänyt täysin viehätysvoimaani. Hän ilmeisesti huomasi minun tuijottavan itseään ja lopetti kuvista selostamisen. - Mitä nyt? hän kysyi painaen läppärinsä kannen kiinni.Täysin harkitsematta suutelin häntä suoraan suulle. Hän räpytteli silmiään ja näytti hetken aikaa hämmentyneeltä. Sitten hän kietoi kätensä ympärilleni ja kaatoi minut sängylle. Aloimme suudella kiihkeästi, ja hän vapautti minut samalla liioista vaatteistani. Hän tuntui olevan päälläni joka paikassa kuin nuori ja jäntevä petoeläin. Yritin samalla riisua häntä, mutta lopulta hän heitti paidan ja housut pois itse aivan salamannopeasti. Sitten hän pysähtyi katsomaan minua ja antoi etusormensa liukua aivan kaulastani häpyyn saakka. - Oletko valmis, hän kysyi, vaikka taisi tietää vastauksen.Kukapa ei olisi ollut valmis noin nuoren ja innokkaan rakastajan käsittelyyn. Hän loikkasi jälleen päälleni ja työnsi suuren ja jäykkänä sojottavan kalunsa sisääni yhdellä rajulla työnnöllä. Sitten hän alkoi naida minua kiihkeästi, melkeinpä vimmaisesti samalla tuijottaen minua vedenvärisillä silmillään syvälle silmiin. Hän oli mahtava, kestävä, jaksava. Kukaan ei ollut vuosikausiin nainut minua sillä tavalla kuin hän, ei edes entinen rakastajani aviomiehestäni puhumattakaan. Tunsin, että olin aivan lähellä nautinnon huippua. Kun hän kumartui suutelemaan ja näykkimään kaulaani, en voinut enää pidätellä vaan tulin voihkaisten. Hän silitti hiuksiani muutaman kerran, mutta jatkoi sitten entistä rajummin. Hän tuntui työntyvän suorastaan lävitseni, niin syvälle hän työntyi. Lopulta hän tuli rajusti vavahdellen ja huokaisten. Hän liukui sisältäni ulos ja heittäytyi makaamaan viereeni tahmeaan sänkyyn. Katselimme toisiamme jonkin aikaa, ja suutelin hänen pisamaista nenäänsä kevyesti.- Kiitos se oli ihanaa, sanoin ja nousin ylös. Etsin rypistyneen pikkumustan leninkini ja sukkahousun jostain sängyn alta ja pukeuduin nopeasti.Hän saattoi minut ovelle ja auttoi takin päälleni.- Nähdään sitten töissä, hän sanoin ja hymyili.Olisin voinut vaatia häntä olemaan vaiti tapahtuneesta, mutta arvasin, ettei se ollut tarpeellista. Teimme töitä vielä monta viikkoa sujuvasti yhdessä, ja hän oli kaikista hauskin joskaan ei taitavin sihteeri, joka minulla on ollut. Yllättäen ennen vakituisen sihteerini paluuta hän kuitenkin irtisanoi itsensä ja ilmoitti lähtevänsä jälleen matkoille, tällä kertaa Thaimaahan.

Lisää eroottisia tarinoita: