Liity nyt ilmaiseksi!

Minä olen:
Seuraava »

Messumatkan odottamaton keskeytys

Messumatkan odottamaton keskeytys


Olimme usein yhdessä erilaisissa konferensseissa, vaikka välillä pomoni ei katsonut tarpeelliseksi ottaa mukaan sihteeriään. Toisinaan hän pakkasi mukaansa meidän lisäksemme myös lakimiehensä. Ville Virtanen, tekniikan tohtori, sijoitusguru ja bisnesenkeli sekä parantumaton autohullu, valitsi aina autoilun lentämisen sijaan, jos se vain mitenkään oli mahdollista. Kaikki kotimaanmatkat, oli kyse sitten matkasta Lappiin tai Vantaalle, tehtiin autolla. Olihan pomollani toki työsuhdeautokin, Mersun-ruppana, kuten hän sitä kutsui, mutta sillä hän vaivautui ajamaan harvoin. Mieluummin hän posotteli ympäri Bentleyllään, Mustangillaan tai joskus jopa Maybachillaan, jos vain sai laskutettua polttoainekulut firmalta ja sää oli arvoautojen ulkoiluttamiseen sopiva. Tällä kertaa alla oli valkoinen Bentley T1 vuosimallia 66, ja suuntana Seinäjoki. Tällä kertaa iso pomo oli päättänyt jättää lakimiesarmeijan kotiin, olimmehan menossa vain messuille esittelemään uusinta käyttösovellustamme paikantamiseen. Matka rullasi eteenpäin nopeasti moottoritietä pitkin. Kävimme samalla läpi uusimman tuotteemme esittelystrategiaa. Yritin tehdä parhaani mukaan muistiinpanoja, vaikka en voinut millään kirjoittaa autossa tulematta huonovointiseksi. Virtasella oli uskomaton kyky täysin keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa. Oli kuin hänen aivojensa osa-alueet olisivat pystyneet toimimaan täysin erikseen ja irrallaan toisistaan. Hän oli toisinaan niin tehokas, että ihmettelin, mihin hän oikeastaan edes tarvitsi alaisiaan. Nytkin hän olisi voinut lähettää jonkun alaisensa toisarvoisille messuille esittelemään tuotetta, mutta sen sijaan hän halusi lähteä itse. Jossain vähän ennen Tamperetta johtaja Virtanen osoitti olevansa vain ihminen ja halusi pysähtyä huoltoasemalle käymään vessassa. Olin helpottunut päästessäni ulos kuumasta autosta ja saadessani taukoa myyntistrategian läpikäymiseen. - Tavataan kahviossa viiden minuutin päästä. Tilaa mieleisesi kahvi ja pulla ja minulle se tavallinen, pomo sanoi ja hävisi käymälään. Otin itsepalvelulinjastolta hautunutta kahvia kaksi mukillista, pari sokeripalaa ja nuupahtaneen kanelikierteen ja kävin istumaan pöytään. Virtasen tavallinen oli iso muki kahvia, tietenkin mustana. Hän ei pitänyt makeasta eikä muutenkaan mikään kulinaristi. Huhut kertoivat, että pomo olisi kuitenkin ollut vannoutunut portviinin ystävä, mitä ei ainakaan hänen ulkomuodostaan millään lailla huomannut. Ehkä hän vain keräsi portviinejä, muttei koskaan korkannut niitä. Pomon yksityiselämästä varmaa tietoa autoharrastusta lukuun ottamatta liikkui vähän. Tiedettiin kuitenkin, että hän oli mennyt naimisiin hyvin nuorena kouluaikaisen heilansa kanssa ja jäänyt leskeksi melkein yhtä nuorena. Rakkaan Maikin kuva seisoi hänen toimistonsa työpöydällä edelleenkin kunniapaikalla. Lyhyeksi jäänyt avioliitto oli ollut lapseton. Virtasella ei siis ollut firmalleen varsinaisia perijöitä, mutta hän oli testamentannut omaisuutensa tiettävästi kummilapsilleen. Välillä teki mieli kadehtia häntä, sillä hän oli rikas, älykäs, toimelias ja ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa. Ohimoiden hienoinen harmaus toi vain lisää charmia hänen ulkonäköönsä. Hän oli pitkä, hoikka ja urheilullinen. Tiettävästi hän piti vapaa-aikanaan pyöräilystä lähes yhtä paljon kuin autoilusta. Pomon kadehtiminen olisi kuitenkin ollut väärin, sillä hän oli aloittanut tyhjästä ja luonut koko omaisuutensa aivan alusta asti itse. Pomo tuli vessasta ja istui minua vastapäätä. Olin jo henkisesti valmis aloittamaan muistiinpanojen tekemisen uudelleen, mutta yllätyksekseni hän sanoikin: - Noora, kiva että lähdit kanssani. Olen jo pitkään halunnut sanoa sinulle tämän, hän ryki ja katsoi äkkiä poispäin. Seuraisiko nyt rakkaudentunnustus, potkut vai mitä ihmettä? Virtanen ei paljon alaisilleen lässyttänyt, mutta ei hän tosin ollut ilkeäkään. - Minä haluan kiittää sinua, hän jatkoi. - Olet aina luotettava, ajoissa ja tilanteen tasalla. Oikeastaan olet tosi älykäs, vaikka moni ei ehkä sitä sinun hiljaisesta persoonastasi heti huomaisikaan. - Kiitos, sain sanottua. - Oikeastaan minun olisi pitänyt ylentää sinut jo ajat sitten, mutta silloin minä menettäisin sinut, hän tunnusti. - Voisithan antaa nimellisen ylennyksen. Voisin tästä lähtien olla sinun henkilökohtainen pääsihteerisi, tavoittelin vitsiä. - No jos vaikka sitten. Onnea uudelle henkilökohtaiselle pääsihteerilleni, hän naurahti ja kohotti kahvimukiaan. Matka jatkui strategioiden läpikäymisen merkeissä. Läppärini akku uhkasi jo hiipua, mutta sitten kävi niin, että keräily-Bentley osoitti hiipumisen merkkejä ensin. Pieni nikotus koneesta alkoi kuulua jo melko pian Tampereelta lähdettyämme, mutta lakkasi sitten. Ehkä vanhan auton moottori ei aina suvainnut käydä tasaisesti. Jossain Parkanon paikkeilla moottorin köhiminen jälleen palasi, tällä kertaa niin voimakkaana, että Virtanen katsoi parhaaksi kääntyä pois päätieltä ja ryhtyä tutkimaan konetta. - Ei mitään hätää, minä osaan kyllä korjata näitä autoja, jos nyt ei vain varasosia tarvita. Tämä on varmasti jokin ihan pikku vika, Virtanen yritti vakuuttaa, vaikka hänen ilmeensä antoi ymmärtää aivan muuta. Kului tunti, sitten toinenkin. Virtanen ähki auton kimpussa, mutta tulosta ei ilmeisesti syntynyt. Valitettavasti en voinut auttaa auton korjaamisessa. Istuin hiljaa kivellä ja katselin. Lopulta alkoi jo hämärtää, joten pomon oli luovutettava. Hän pyyhki käsiään nenäliinaan ja ehdotti: - En voi jättää Bentleytäni minnekään tukkitielle yöksi. Mutta sinähän voisit mennä taksilla Seinäjoelle ja edustaa firmaamme messuilla yksin. Ryhdyimme soittamaan taksia numerotiedustelun kautta, mutta kävi ilmi, että kaikki lähialueen taksit olivat ajossa, osa pitkälläkin. Taksi saataisiin paikalle varmasti ehkä vasta parin tunnin päästä. Niinpä menimme hyttysiltä karkuun istumaan autoon. Virtanen ei halunnutkaan enää puhua bisnesjutuista vaan jostain aivan muusta. - Sinähän olet varmasti kuullut Maikista. Maikki oli minun nuoruudenrakastettuni. Menimme naimisiinkin, mutta ehdimme olla vain puolitoista vuotta naimisissa, kun Maikki jäi junan alle tasoristeyksessä. Ei ole päivääkään kulunut niin, etten olisi kaivannut häntä. - Ikävää, mutisin tietämättä oikein mitä sanoa. - Siitä huolimatta olen huomannut, että maailmassa on kauniita naisia. Melkein yhtä hyviä kuin Maikki. Sinä olet yksi heistä, Virtanen sanoi ja tavoitteli kättäni. Tällaista käännettä en ollut odottanut. Toki olin huomannut, että Virtanen pitää minusta ja minäkin pidin hänestä, mutta luulin, että Maikin muisto olisi liian pyhä. - Sinäkin olet ihana mies, en vain osannut odottaa tällaista, sain sanotuksi. - Olet niin kaunis, tuollainen vaalea pitkä tukka ja jäntevä urheilullinen vartalo, henkäisi. Virtanen kumartui puoleeni ja suuteli minua varovasti huulille. Tunsin hänen partavetensä tuoksun aivan läheltä ja annoin käteni tunnustella hänen sileäksi ajeltua poskeaan ja leukaansa. Sitten suutelimme yhä kiihkeämmin. Hänen kätensä tunnusteli kaulaani ja solisluitani, sitten se hapuili molempia pikku tissejäni. - Juuri tuollaiset pienet ketunnenät, joista tykkään. Mitä tekee liian isoilla utareilla, Virtanen sanoi ja kutitteli nännejäni sormellaan. En ollut vaivautunut pukemaan rintaliivejä sinisen kauluspaitani alle, sillä pienirintaisena tissini pysyivät kurissa muutenkin. Niinpä Virtasella oli helppo pääsy rintoihini. Näppärästi hän napitti paitani auki ja suuteli rintojani. Hän tosiaan tiesi, mitä teki. - Ihanainen, ottaisitko minulta suihin, nyt heti, hän kysyi. Kumarruin vaihdetangon yli ja vedin sepaluksen auki. Hänen iso kullinsa oli jo kivikova ja odotti selvästi palveluitani. Näykkäisin sitä ensin leikitellen huulillani. Virtanen voihkaisi ja silitti selkääni. Sitten kumarruin käsittelemään hänen kaluaan keskittyneesti. Annoin suuren ja kuuman vehkeen upota hitaasti suuhuni mahdollisimman syvälle ja vedin sen jälleen nopeasti ulos. Tämä sai hänet aivan hulluksi. - Sinä kiusaat minua, hän sai ähkäistyksi. Jatkoin aina vain, vaikka hän aneli jo, että saisin hänet laukeamaan. Halusin pitkittää sitä nautinnollista ja tuskallista hetkeä, joka seuraa juuri ennen orgasmia. Lopulta armahdin häntä. Imin hänen kulliaan oikein kunnolla ja samalla tunnustelin sen suonia kielelläni. Hän tuli voimalla suuhuni. Tunsin hänen suolaisen spermansa nielussani asti ennen kuin sylkäisin sen nenäliinaan. Emme juuri jutelleet ennen taksin tuloa, mutta Virtanen halusi pitää minua kädestä kiinni. Se oli söpöä ja hellää. Tarkastin auton pakkipeilistä tukkani ja meikkini juuri ennen kuin taksi tuli. Ulkoasussani oli pientä korjailtavaa, mutta se ei haitannut. Taksimies katsoi minua vähän kummeksuvasti, kun pyysin kyytiä Seinäjoelle saakka Virtasen jäädessä vahtimaan kallisarvoista Bentleytään.

Lisää eroottisia tarinoita: