Liity nyt ilmaiseksi!

Minä olen:
Seuraava »
Eroottiset tarinat

kirjoittaja: Sanna Harkimo

Kesäpuiden alla


Hiki liimaa pakarat toisiinsa niin, että piukkojen farkkujen lahkeet sanovat poks joka kerta kun astun askeleen. Mutta sitäkin enemmän ne edustavat täydellisesti sitä, mitä illalta haluan. On niin kuuma, että iho muistuttaa suolakiveä. Kun istun Rotuaarin pallon edessä, minun on vedettävä kädet rintojen päälle. Tuuli käy mukavasti farkkujen läpi ja sisään olemattomista lahkeita ja rintani kohoaa odotuksesta.Rotuaari täyttyy ja tyhjenee ihmisistä, pyöräilijöistä, kävelijöistä ja vettä juoden kulkevista. Illan viimeisiä tunteja ei vielä erota hennosta auringosta, ja hienoinen pöly leijailee kaiken yllä. Surullisten lehtien kuollutta pintaa, vaikka on vasta heinäkuu, ja ihmiset iloisia. Heidän joukostaan leijonanharjainen pää, ruskettunut iho ja valkoiset puuvillahousut kävelevät luokseni. Vaivihkaa annan niiden tulla, ja nousen vastaan vasta sitten, kun mies nostaa kätensä tervehdykseen.Olen tavannut miehen kerran aiemmin. Muistan alkukesän kerman värisen ihon ja sädehtivät silmät. Nyt mies tulee luokseni kuin tyhjä kaistale muistoa, ja kättelee minua isällisesti, vahvat sormet puristuvat suojaksi kämmeneni ympärille. Voi olla että kuvittelen, mutta ehkä hän puristaa hieman kovempaan, ja hieman pidempään kuin viime kerralla, mutta vain hieman. Miehen iho on tummunut, eteläisen meren vuolema, nähnyt enemmän ja kokenut, varmasti. Täällä kesästä olivat jäljellä hänellekin enää viimeiset kuumat ja hikiset päivät. Hikiset ja kuumat.Istumme hetken viereisessä kahvilassa, ja nautimme pistaasijäätelöä ja kermalikööriä. Huuleni ja hänen huulensa, ne maistavat samaa, tiedän. Mutta tiedän myös, että minä maistan jo kuolleet puut, sammuneen nurmen, kaiken sen kylmän ja niin ikävän. Haluan miestä, ja luulen hänen näkevän sen. Hänen tummissa silmissään tuike on saman miehen kuin viimekerralla.Nojaan käteeni hänen puoleensa ja kuuntelen, kuinka mies kertoo syvän meren kaloista, koralleista ja väreistä joita Suomessa ei koe kuin vasta syksyllä. 'Kun on syksy, ehkä kun on syksy, niin minä tulen', mies sanoo, 'mutta nyt on nyt', ja hymyilee silmät tuikkien. Kosteille huulilla on ohut viiru jäätelöä, jonka mies pyyhkii pois peukalollaan.On niin kuuma, että päätämme lähteä varjoon istumaan. Puistossa on joki, mies muistaa, ja joen varrella käy viileämpi tuuli. Hänen ihonsa ei ehkä kaipaa viileää, mutta minun suomalainen hipiäni on vaativa, hän selittää. En korjaa, että puistossa ei tuule juuri lainkaan. Haluan hänet puiden alle, pimeään, yhteiseen pimeään, enkä pysty muuta ajattelemaan.Farkkuni kostuvat, ja venyvät, ja hierovat turpeita naisen huuliani, kun annan myöten miehen vetovoimalle. Hän vie minua puistoa kohden siltojen alisia pyöräreittejä pitkin. Varjoisien kaarien alla suutelemme jäätelöhuulin. Hyväilen hänen pakaroitaan, suuria hevosen lautasia, ja hän nykii farkkujeni hakasta. Kävellemme vierivieressä hitaasti, niin hitaasti kävelemme puiden alle, ja joka askel yhä enemmän tahdon asettaa käteni hänen taskuunsa ja kokea etelän kesää ja kaukaista merta.Puistossa mies vetää päältään paidan, ja pyytää minut sen päälle. Hänen auringon hyväilemät rintalihaksensa helmeilevät hikeä ja suolaa. Vain ilma kiertää meitä, eikä muita ole, vain kaksi ihmistä vierekkäin. Siinä minulla on hyvä, suomalainen kaunotar, mies sanoo ja vie kätensä olkani päälle, ja sitten hitaasi topin alle rintaliivien hakasiin. Vien kädet hänen lantiolleen, ja käännän rintani miehen rintaa päin. Kaarran rintaani ylöspäin, valmiina ottamaan tulevan vastaan. Voihkaisu tulee automaattisesti, kun mies koskettaa rintojani.Rintaliivien päällä miehen kädet ovat määrätietoiset, ja ne muovaavat nännien huippuja. Minä hyväilen hänen suuria reisiään, ja sivelen niiden väliä kunnes mies antaa periksi, ja vetää polvia haralleen. Peukaloni käyvät läpi hänen etumustaan, painan ohutta kangasta sivuun kuin se olisi esirippua. Suudelmamme eivät erotu toisistaan, huulemme ovat yhtä ja samaa makeaa pistaasia, merta ja suolaista hikeä.Rintaliivit vetäytyvät auki, ja samalla lentää pois minun toppini. Asetan yhden jalkani hänen jalkansa yli, ja vedän miehen lantion aivan kiinni omaani. Tunnen paisuvan lihan himon valkean puuvillan läpi, ja rintani hänen tummaa ihoon vasten. Välissämme on vain pala kangasta ja valkeiden varjojen yö. Hiki valuu rintaa pitkin alaspäin ja alaspäin. Kuumuus on pakahduttava, ja se liimaa ihomme yhteen.Mies yrittää sanoa jotain, mutta hiljennän hänet, lasken sormen hänen huulilleen. Hetken hän antaa sen nojata paksuja huulia vastan, ja sitten hän ottaa sen suuhunsa. Hän imee sormen toisensa jälkeen, avaa vyönsä soljen ja katsoo minua jälleen poikamaisin silmin. Hymyilen, ja hänen suudellessa niskaani työnnän kosteat sormet hänen vyönsä alle, ja etsin peukalollani lihaksen pään. Mies huoahtaa, hän löytää pakarani avoimina lyhyiden farkkujen lahkeista ja saa minut voihkimaan itsekin. Pimeässä äänemme on yhteinen, oudon eläimen parahdus.Farkkujeni välissä vuodan muutakin kuin hikeä, ja mies hivelee reiteni sisäpuolta, lähemmäs ja lähemmäs farkkujen solkea. "Kiusaaja", sanon parahdusten välillä sanan, jonka mies hyvin ymmärtää. Taskusta löytyy kondomi, jonka vedän sykkivän lihan päälle peukaloni päillä hyväillen, ja mies käy käsiksi farkun nappeihin. Farkut avautuvat ja lantioni hekuma leimahtaa valloilleen. Pikkuhousut ovat jo niin märät, että ne voisivat olla sulanutta ihoa. Vedän nilkat yhteen tumman lantion ympärille ja annan miehen nousta päälleni kuin suuren ja hurjan aallon, ja hetkessä hän on sisälläni.Lanteideni ahtaus sulaa valmiista halusta, ja emättimeni on kuuma kuin aurinko ja mies takoo sitä yhä kuumemaksi. Lehdet kieppuvat päällä, ja parahdan, nau'un ja vedän hänen tummat kasvonsa leikittelevään suudelmaan. Rakastelemme. Rakastelemme pusikossa, puiden alla, niiden vieressä joen partaalla, ja mies käy sisään yhä uudelleen. Joella mies valelee minua ja itseään vedellä. Juomme samaa vettä toistemme huulilta. Siellä mies hivelee hedelmäistä naisen maitoani paksulla sormellaan ja kun hiki ja elämän maito valuvat sisäreittäni pitkin hänen huulilleen, minä imen hänen suurta auringon takojaansa, kunnes mies jälleen astuu sisääni suunnattoman vahvana ja elossa kuin härkä.Kun hän kieroutuu sisääni viimeisen antaumuksen jälkeen ja raukenemme levolle, en näe silmissäni enää syksyä, en kesää, en mitään muuta kuin miehen väsyneen, kaikkensa antaneen ja kaiken ansainneen leijonanharjan. Pimenee, on auringonlaskun hetki. Vihreä ruoho on kesän tuoksuinen –kesän ja kaukaisen auringon. 'Sinä tulet vielä, etkö tulekin?', kysyn, niin hiljaa ettei mies voi kuulla. Puristan hänen rintaansa käsieni ympärille kun lepäämme sisäkkäin.Makaamme ruoholla ikuisen hetken, mutta sitten kehomme eroavat. Mies nousisi junaan tunnin kuluttua, ja pesee joessa pois sen, mitä väliltämme on jäänyt. En muista minne jätin rintaliivini, eikä muista mieskään. Nauramme, ja suudelmamme ovat naurusta täynnä vielä viimeiseen junan kuulutukseen asti. Mies häviää ikkunoihin, mutta hymyilee ja vilkuttaa, kunnes juna irtautuu laiturista. Lasken käteni vasta kun viimeinen vaunu on kadonnut näkyvistä. Illassa olen avoin ovi. Farkkuni ovat jo jäähtyneet. Kun kävelen takaisin kotiin Tuiran siltoja pitkin, maistan suussani pistaasin maun ja hymyilen miestä ruskeammille koivunlehdille, jotka vielä ovat tarrautuneet oksiin. Nämä lehdet eivät olleet pudonneet. Eivät vielä kesän viimeisenä kosteana ja kuumana päivänä.

Lisää eroottisia tarinoita: