Liity nyt ilmaiseksi!

Minä olen:
Seuraava »

Seikkailu Suomenlinnassa

Suolainen merituuli puhalsi kasvoihini ja aallot välkkyivät keskipäivän auringossa, kun istuin lautan kannella matkalla Suomenlinnaan. Olinkohan muistanut pakata kaiken tarpeellisen piknik-koriin? Olihan Suomenlinnassa kauppa ja kahviloita, jos eväät eivät riittäisi. Jotenkin vähän jännitti. Olin viestitellyt deittipalvelussa muutaman kerran erään Matin kanssa, ja nyt Matti oli ehdottanut tapaamista Suomenlinnassa. Äkkiä ymmärsin, mikä minua vaivasi: olin unohtanut kukan. Olimme sopineet, että tunnistaisimme toisemme romanttisesti rintapieleen kiinnitetystä neilikasta. Ehkä hän tunnistaisi minut muutenkin. Olihan hän nähnyt profiilikuvani. Minut oli helppo muistaa: lähes vyötäröön ulottuva ruskeanpunainen tukka, vihreät silmät ja perhostatuointi oikeassa ranteessa.

Olin löytänyt tapaamispaikkamme, levittänyt vilttini vehreälle ruoholle ja katselin ajan kuluttamia raunioita ja ulapalla kierteleviä lokkeja. Suomenlinnassa riitti väkeä kuten joka kesälauantai. Monet muutkin olivat lähteneet piknikille, ruohikko olisi kaukaa katsottuna näyttänyt ihan tilkkutäkiltä. Matti tuntui antavan odottaa itseään. Heittäydyin viltille ottamaan aurinkoa. Havahduin siihen, että jokin varjosti minua. Vieressäni seisoi pitkä, päivettynyt mies, jolla tosin ei ollut rintakukkasta. Ehkäpä hänkin oli unohtanut kukan. - Hei, oletko Matti? kysyin. - Saatanpa ollakin. Mistä tiesit? pitkä mies vastasi. - Minä olen Minttu. Hauska tavata. Maistuisiko kahvi ja purjopiiras? Olen leiponut itse, sanoin ja ryhdyin kaivamaan astioita esiin piknik-korista. - No, voisihan sitä pikapikaa, totesi Matti ja istui viereeni. Katselin Mattia. Hän ei ollut ihan saman näköinen kuin profiilikuvassaan, vaan tummempi ja hoikempi ja paljon lihaksikkaampi. Kasvot olivat kaidat, hienopiirteiset mutta maskuliiniset. Silmät olivat teräksenharmaat ja siristävät. Ulkoneva leuka oli lyhyen ja tumman parransängen peitossa. Saattoihan hänen profiilikuvansa oli vanha tai jotenkin epäonnistunut.

Komea Matti oli joka tapauksessa, jopa komeampi kuin olin luullut. Hänen vaatteensa olivat silti nähneet parempiakin päiviä. Päällään hänellä oli löysälahkeiset housut ja hieman nuhjuinen harmaa t-paita. Ehkä Matti tosiaan tarvitsisi elämäänsä naisen. Yritin jutustella, mutta Matti ryysti kahviaan kiireesti ja katseli ympärilleen. Koetin kysellä hänen työprojekteistaan. Tiesin Matin olevan arkkitehti ja suunnitelleen erään suuren firman pääkonttorin Jätkäsaareen. Työt olivat edenneet rakennusvaiheeseen. - Mitenkäs rakennustyöt sujuvat? tiedustelin. Matti kääntyi katsomaan minua silmiin hyvin tutkivasti ja naurahti sitten: - Siinähän ne. Kiviä pannaan toisten kivien päälle. Matti oli saanut kahvinsa juotua ja ehdotti yllättäen, että menisimme jonnekin vähän rauhallisempaan paikkaan. Pakkailin kiireesti piknik-varusteet takaisin koriin ja käärin viltin kainaloon. Matti harppoi edellä ja johdatti minut erään vanhan taistelukäytävän suulle. Käytävä näytti pimeältä ja jotenkin epäilyttävältä. Valitin, ettei minulla ollut taskulamppua. - Ei haittaa, minä tunnen käytävät, Matti vakuutti ja meni itse edellä. Haparoin säkkipimeässä ja yritin pysyä Matin perässä piknik-varusteineni. Hän selvästi tosiaan tunsi reitin ja liikkui hiljaa ja notkeasti kuin kissa. Käytävä tuntui loputtomalta, mutta viimein tulimme kai jonkinlaiseen levennykseen, koska en enää tuntenut käytävän seiniä. Sen sijaan aistin Matin olevan aivan lähellä minua. Tunsin kasvoillani hänen lämpimän hengityksensä tunnelin viileydessä. Äkkiarvaamatta hän tarttui käteeni ja nykäisi minut syliinsä. Hänen karheat huulensa painautuivat omiini, ja maistoin hänen huuliltaan vielä äsken juodun kahvin. Lihaksikkaat käsivarret puristuivat ympärilleni, ja hänen kielensä halusi painia omani kanssa yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta hän laski minusta irti. - Anteeksi, ei kai haittaa. Olen ollut niin kauan ilman naista, ja sinä olet yksinkertaisesti vastustamaton. En ole pitkään aikaan nähnytkään ketään noin siroa ja sievää. Näytit ihan keijulta, kuului Matin karhea ääni pimeydestä. - Olet itsekin komea. En odottanut sinua ihan tällaiseksi, kuiskasin ja silitin hänen parransänkeään vastakarvaan. - Levitetään viltti. Tässä on ihan tasainen ja pehmeä maa, hän ehdotti.

Levitin viltin parhaan kykyni mukaan täydellisessä pimeydessä, ja kävimme viltille makaamaan. Tunsin, miten hän alkoi näppärästi avata vihreän kesäpaitani nappeja. Päättelin, että hän oli ennenkin riisunut naisia pimeässä. Isot ja karheat kädet selviytyivät nopeasti myös rintaliiveistäni ja tarttuivat himokkaasti rintoihini. Hän leikitteli tisseilläni hetken, pyöritteli ja vaivasi niitä. Sitten hän kumartui nuolemaan nännejäni. Hitaasti, varovasti kuin maistellen niiden makua. Tunsin, miten nännini kovenivat ja alapääni alkoi kastua. Kuljetin kättäni miehen paidan alla pitkin lihaksikasta vatsaa ja annoin käteni harhautua miehen haaroihin. Hänen kalunsa oli niin pullea, että olisi voinut luulla sepaluksen repeytyvän auki. Avasin sepaluksen vetoketjun ja otin hänen suuren, kuuman ja suonikkaan vehkeensä käteeni. Kiusoittelevan verkkaisasti aloin liikutella esinahkaa edes ja taas. Mies lopetti rintojeni nuolemisen ja alkoi voihkia. Tunnelin pimeydessä ja hiljaisuudessa voihke kuulosti melkein liian äänekkäältä. Mies ei jaksanut enää odottaa, vaan veti yhdellä kiskaisulla kellohameeni ja alushousuni alas ja työnsi sormensa sisääni. Hänen sormensa tutki onkaloani vikkelin pyörähdyksin, ja nautin jokaisesta liikkeestä. Sitten mies kiepautti minut vatsalleni. - Oletko valmis? hän kysyi. Ehdin vain ynähtää vastaukseksi, kun hänen jättimäinen kalunsa jo aurasi tiensä sisääni. Hän alkoi tosiaan naida minua kiihkeästi mutta hallitusti. Jokaisen työnnön välillä hän vähän viivytteli kunnes työntyi taas vauhdilla sisääni. Oikkuileva rytmi teki minut aivan hulluksi nautinnosta.

Kukaan ei ollut koskaan rakastellut minua näin taitavasti. Välillä hän suuteli niskaani ja kietoi sormensa pitkiin hiuksiini. Härnättyään minut melkein orgasmin partaalle mieheen tuli enemmän vauhtia. Hän suorastaan rynkytti minua. Tunsin, miten hänen jättimäinen vehkeensä jäykistyi entisestään ja hänen hengityksensä kiihtyi. Nihkeänhikiset vartalomme tuntuivat sulavan yhteen. Mies oli fantastinen: yhtä aikaa villi ja raju kuin tiikeri, toisaalta kiltti ja hellä kuin kotikissa. Lopulta en voinut enää pidättää, vaan tulin. Orgasmi vyöryi sisälläni, tuntui kuin olisin joutunut ihanan aallon vietäväksi. Jokainen lihakseni supistui, ja vapisin kauttaaltani. Mies painoi kätensä suulleni, jotta kirkaisuni ei olisi kuulunut, mutta siitä huolimatta ääneni tuntui kimpoilevan käytävän seinistä. Mies vain jatkoi. Oli hänen vuoronsa tulla. Innostin häntä työntämällä takapuoleni mahdollisimman ylös ja keinuttamalla sitä. Hän huohotti entistä enemmän. Pian hän saavutti huipun. Hänen kalunsa sylki ja sylki loputtomasti kuumaa nestettä sisääni. Sitten hän vetäytyi minusta ja heittäytyi viereeni viltille. Tunsin, miten hänen nesteensä ja omanikin virtasivat jalkojeni välistä ulos. Viltti allani oli muuttunut aivan kosteaksi. Mies kääntyi vielä ja suuteli minua suulle, poskille, kaulalle, rinnalle. Makasin raukeana ja onnellisena enkä heti huomannut, että hän oli jo siirtynyt etsiskelemään vaatteitaan. - Kiitos, se oli aivan mahtavaa. Sinä olit mahtava. Täytyy mennä. Olen ollut jo liian pitkään poissa, Matti sanoi ja lähti. Olin liian pöllämystynyt edes hyvästelläkseni häntä. Päästin hänet katoamaan. Hän poistui paikalta ääneti. En kuullut edes askelia. Jäin haromaan sikin sokin maassa olevia vaatteitani. Kun olin onnistunut pukeutumaan ja käärimään viltin, lähdin hapuilemaan ulos tunnelista. Juuri kun näin jälleen päivänvalon, kännykkäni soi. Vastasin, ja täysin vieras ääni alkoi selittää: - Onko Minttu? Tällä Matti, moi! Anteeksi, etten päässyt paikalle. Isäni joutui pahaan liikenneonnettomuuteen, ja olen sairaalassa lohduttamassa häntä. Ymmärrät kai. Mutta olisi kyllä mukava tavata, kävisikö ensi viikolla?

Lisää eroottisia tarinoita: