Liity nyt ilmaiseksi!

Minä olen:
Seuraava »

Tuottoisa myyntitapaaminen

Teknisten ohjelmistojen myyjänä joudun matkustelemaan aika paljon ja tapaan monenlaisia ihmisiä. Olen kuitenkin yrittänyt pitää työasiat työasioina ja ne muut asiat sitten vapaa-ajallani. Mutta välillä tästä periaatteesta on ollut pakko tinkiä... Myyntitapaamiseni tässä yrityksessä oli sovittu myöhäiseen iltapäivään. Asiakkaita oli paikalle tullut se tavallinen kokoonpano, ryhmän vetäjä, muutamia tutkijoita ja mielenkiinnosta päätellen joku satunnainen ohikulkijakin. Ryhmän vetäjä Martti ja tutkija Jere olivat eniten asiasta kiinnostuneita. Martti oli siinä nelissäkymmenissä, tumma ja komea, Jere varmaan vähän päälle kolmikymppinen, sporttinen siilitukka. Tavatessani tämän ryhmän olin salaa iloinen, että olin laittanut kokopuvun ja solmion tänään, he olivat suomalaisittain poikkeuksellisen konservatiivisesti pukeutunut ryhmä.

Yleisestä energiatasosta päätellen kaikkien ajatukset olivat kuitenkin jo kotimatkassa ja niin totta puhuen vähän minullakin. Pelin sääntö on kuitenkin, että minä myyjänä olen se, joka pitää mielenkiinnon ylhäällä. Tällä kertaa kuitenkin haaste oli erityisen suuri, takana pitkä päivä ja monta tapaamista. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että se Martti oli jotenkin aivan sietämättömän kiinnostavan näköinen... Tummat hiukset, parransängessä ja pulisongeissa aavistus harmaata, hänen harmaa liivipukunsa istui kuin räätälin tekemänä hoikan ryhdikkään vartalon yllä. Hänellä ei ollut juuri kommentoitavaa, istui siinä vain, huulillansa suomalaisesta perustyylistä poiketen kevyt hymynkare, joka sai hänen silmänsäkin tuikkimaan iloisesti. Minun silmäni puolestaan karkasivat vähän liiankin usein hänen suuntaansa. Aivan kuin pitäisi tarkistaa onko hän vielä siinä ja miltä hän oikein näyttikään. Ja aina kun katsoin hänen suuntaansa, kohtasin tuon ilkamoivan hymynkareen, joka sai minut nolostumaan ja kääntämään katseeni liian nopeasti muualle. Huoneessa alkoi tuntua lämpimältä ja löysäsin vaivihkaa solmiotani hiukan. Oman esitykseni sain kuitenkin vedettyä, ja muutaman kysymyksen jälkeen kävi ilmi, että tällä asiakkaalla olisikin tarvetta meidän tarjoamillemme palveluille. Voisimme ehkä käydä katsomassa heidän järjestelmäänsä paikan päällä? He näyttäisivät käytännössä vanhaa ohjelmistoaan. Tämä tuntui hyvältä ajatukselta.

Ryhmän vähemmän kiinnostuneet osallistujat luistelivat tässä vaiheessa joukosta, kun Martti ja Jere lähtivät ohjaamaan minua laboratoriotiloihin. Tuntui mukavalta vähän liikkua ja keskittymisenikin oli paljon parempaa, kun kaikilla oli nenät menosuuntaan. Heidän laboratorionsa oli varsin vaikuttava tekniseltä tasoltaan. Kirkkaasti valaistu, valkeata pintaa, laitetta jos jonkinlaista. Työntekijät siellä tekivät jo lähtöä ja hetken kuluttua me olimme suuressa valoisassa salissa aivan kolmestaan. Jere vastasi puheluun, jonka päätyttyä hän ilmoitti pahoitellen, että joutuisi lähtemään, mutta kaikki oli ollut varsin kiinnostavaa ja palaisimme asiaan -- kiitos ja näkemiin. Istuuduimme siis kahdestaan laboratoriopöydän ääressä oleville korkeille jakkaroille katsomaan, kun Martti tekisi yhden analyysin malliksi. Martti ajoi ohjelmaa, minä hänen vasemmalla puolellaan istuin ja katselin. Mikroskoopista näkyisi jotain mielenkiintoista, hän kehotti minua kurkistamaan. En nähnyt kunnolla. "Pää pitää olla juuri oikeassa kulmassa", hän sanoi auttaen minua kädellään. Istuimme aivan vieri vieressä. Hänen partavetensä tuntui nyt selvemmin, mukava viileä tuoksu, juuri sopivan vähän jotta siitä tuntuisi silloin tällöin pieni aavistus, muttei yhtään enempää. Hän jatkoi analyysiohjelma ajoa, silmät tarkasti näytöllä. Yritin kuunnella mitä hän sanoi, mutta jäin tuon tuostakin vain katselemaan häntä. Hän oli työtä tehdessään juuri niin hellyyttävän näköinen kuin miehet osaavat olla, vakavina ja täysin teeskentelemättöminä yhteen asiaan keskittyessään.

Hän katsoi minua. "Nyt voisit vääntää tuosta", hän osoitti analyysilaitteen oikeassa laidassa olevaa säätönuppia. Kurottauduin hänen ylitseen, väänsin varovasti. "Lisää, mutta hitaasti", hän ohjasi, katsoen välillä ylös. "Hyvä, riittää, katsopa kun tuli hyvä tulos", hän sanoi tutun hymyn palatessa komeille kasvoille. Hän osoitti näyttöä. En juuri ymmärtänyt mikä siinä oli hyvää, mutta hän näytti todella tyytyväiseltä enkä minäkään voinut kuin hymyillä. "Kaunis hymy sulla", hän sanoi yllättäen. Hiljaisuus. Katsoin häntä vaivihkaa hämmentyneenä, hän katsoi minua hievahtamatta. Mutta tuossa hymyssä oli nyt aavistus jotain uutta. Epäröintiä? Pelkoa? Hän rykäisi. "En tiedä tulkitsinko tilanteen oikein" hän aloitti ja vaikeni sitten katsoen minua suoraan silmiin tavattoman vilpittömänä. Oli vaikea uskoa, että tämä oli totta. Nyökkäsin, hymyilin. Tartuin hänen käteensä ja käännyin hänen puoleensa. Leikittelin hänen kädellään, laitoin sormeni hänen sormiensa lomaan, suutelin hänen kättään kevyesti. Suuri vahva miehen käsi, siitä olikin aikaa kun viimeksi olin koskenut sellaista. Hän huokasi kuin olisi pidättänyt henkeään ja kukaties hän olikin. Tilannehan olisi voinut kääntyä mihin suuntaan tahansa ja minua suoraan sanoen liikutti hänen rohkeutensa. Sipaisin kevyesti toisella kädelläni hänen hiuksiaan. Pehmeät tummat hiukset, joita olin koko iltapäivän halunnut silittää. Vedin häntä lähemmäksi. Kosketin hänen huuliaan omilla huulillani useita kertoja, varovasti tunnustellen. Sitten vähän pidempään. Painoin häntä vielä lähemmäksi itseäni, suutelin hänen kaulaansa, mukavasti kutittavaa sänkiposkeaan, ja taas hänen pehmeitä kauniita hymyhuuliaan. Sivelin hänen leveää selkäänsä. Painauduimme lähemmäksi toisiamme, suutelimme toisiamme, yhä kiihkeämmin. Kaikki tuntui niin hyvältä juuri näin, mutta halusin silti koko ajan lisää.

Tilanne oli uskomaton, kuin unta, ja parempaakin. Tätä jatkui vaikka kuinka kauan ja tunsin pikku hiljaa paineen housuissani kasvavan. Ehkä olisi aika siirtyä seuravaan vaiheeseen, mutta halusiko hän sitä? Tipahdin maan pinnalle tärähtäen kun vierestämme kuului yhtäkkiä: "Mitä h*ä täällä tapahtuu?" Se oli se Jere! Olin saada sydänkohtauksen. Olisin kavahtanut seisomaan, mutta Martti ei irroittanut otettaan vaan piti minut hellästi mutta varmasti aloillani. Aloin sopertaa jotain selitystä, mutta Jere keskeytti minut. "Tämähän on täysin sopimatonta", hän mekkaloi ankarana ja jatkoi sitten: "Martti, kai sinä näet että vieraallamme pullottaa housuissa tosi epämukavasti!" Ja sen jälkeen hän alkoi muitta mutkitta avata housujeni vetoketjua! Martti katsoi minua iloisesti nauraen: "Jeren huumori on välillä vähän...". Minulla ei ollut mitään ongelmaa Jeren huumorin kanssa, kunhan pulssini taas alkoi palautua normaalilukemiin. Jere oli kyykistynyt tuolini eteen, kyrpäni oli hänellä kädessään, hän heilutteli sitä leikitellen. "Martti tässähän olisi voinut käydä hullusti", hän muka moitti työtoveriaan. Kevyt nuolaisu, joka sai minut värähtämäään. Martti jatkoi hymysuin: "...ehkä tilanne voidaan vielä pelastaa?" Hän kietoi kätensä ympärilleni ja jatkoi taas suutelemistani, samalla kun Jere siinä välissämme alkoi työstää kyrpääni, ensin käsillään, sitten kielellään, sitten suullaan. Olin kuin pilvessä. Joka kerta kun Jere imaisi, Martti tuntui kietovan kätensä yhä vahvemmin ympärilleni, suutelevan minua yhä voimakkaammin. Yritin pidätellä mutta se alkoi käydä yhä vaikeammaksi, mitään mahdollisuutta hidastamiseen ei tämä tiimi antanut. Lopulta tunsin kuinka orgasmi alkoi vavahduttaa vartaloani. Jere hiljensi tahtia juuri kun olin menossa yli rajan. Huokaisin syvään. Nousimme seisomaan, Martti riisui takkini ja löysäsi solmiotani, avasi paitani nappeja iloisesti hymyillen. Aloin tehdä samaa hänelle, ja takin alta paljastui tiivis hyvintreenattu vartalo, ei bodarin vaan pikemminkin jalkapallonpelaajan jäntevä olemus. Seisoimme molemmat nyt yläruumiit paljaina, lämpiminä toistemme lähellä. Välissämme kyykyssä Jere alkoi tyydyttää minua taitavalla suullaan saaden tuon tuostakin jalkani veteliksi. Martti vaihtoi puolta ja asettui taakseni, suudellen ja näykkien niskaani. Hän alkoi sormillaan hieroa rintaani välillä nipistellen, mikä tuntui todella upealta. Käänsin pääni ja suutelin häntä taas samalla hänen hiuksiaan hyväillen.

Nyt oli kuin jalkani eivät enää olisi koskeneet maata, koko vartaloni tuntui nuosevan leijumaan kiihottuneena näiden kahden kiihkeän miehen välissä. Sitten se alkoi taas, se hiipivä tunne alkavasta orgasmista. Rukoilin mielessäni Jereä saattamaan työnsä loppuun, koko vartaloni jo aivan kuin huusi päästä vapautumaan. Ja onneksi Jere kuuli... huudon tai rukouksen, en tiedä, mutta hän lisäsi tahtia, imi ja kielellään taitavasti hieroi kyrpääni, kärjestä tyveen. entistä nopeammin, nopeammin. Tunsin sykkeen alkavan. Jere lopetti taas kaiken toiminnan, minä käännyin hätääntyneenä katsomaan. Naurava Jere katsoi minua silmää iskien. Hän otti sylkensä liukastaman kyrpäni käsiensä väliin ja muutamalla taitavalla liikkeellä käynnisti tutun sykkivän tunteen, joka alkoi vavahduttaa vartaloani voimakkaammin ja voimakkaammin. Suurenmoinen orgasmi alkoi ja olisi saanut minut varmasti jaloiltani ellei Martti olisi samaan aikaan yhä pitänyt voimakkaita käsiään ympärilläni. Kyrpäni syöksi spermaa laboratorion lattialle ikuisuudelta tuntuvan ajan Jeren osaavassa käsittelyssä. Minun oli pakko hengähtää hetkinen. Käännyin sitten Martin puoleen ja kyykistyin avaamaan tummia pukuhousuja. Martin ase tuli vastaan erittäin toimintavalmiina, pitkä kyrpä suorastaan ponnahti alushousujen vankilasta vapautuessaan. Autoin hänen housujaan alas ja aloin sitten nuolla tuota komean omistajan komeaa penistä. Hän huokasi tyytyväisenä samalla kun Jere ja hän alkoivat puolestaan kiihkeän suutelusession. Jere aukaisi sepaluksensa ja alkoi masturboida suudellessaan esimiestään. Tuntui uskomattomalta olla siinä, toinen kyrpä edessäni, toinen takanani, kahden komean miehen välissä. Nuolin Martin kyrpää ja kivespussia hartaasti samalla auttaen käsilläni hänen erektiotaan suuremmaksi. Tartuin sitten hänen kyrpänsä tyveen ja puristin imien samalla mahdollisimman paljon sitä suuhuni. Hän taisi pitää tekemästäni sillä hän voihkaisi äänekkäästi ja alkoi sitten silittää toisella kädellään päätäni. Hän alkoi liikuttaa lanteitaan sopivassa panorytmissä, johon minä aloin tahdittaa imemiseni. Samalla kutittelin kyrvän alareunaa kielelläni ja pyörittelin käsilläni hänen piukkoja pakaroitansa. Martin hengitys kiihtyi ja hän alkoi ähistä siihen tahtiin, että tiesin laukeamisen olevan lähellä. Hidastin vähän kiusallani tahtia, mutta hän ei tähän suostunut, vaan alkoi sysiä lanteitaan nopeammin auttaen samalla kädellään päätäni leikkiin mukaan. Vedin nopeasti ennen hänen laukeamistaan kyrvän suustani, puristin sen tyveä tiukasti ja aloin masturboida hänet lopulliseen orgasmiin. Hänestä pääsi mahtava karjaisu laukeamisen myötä. Lypsin häntä eikä orgasmista tuntunut millään tulevan loppua. Hänen nautintonsa oli nautinto myös katsojalle! Samaa taisi tuntea Jere, sillä hänkin alkoi roiskuttaa spermaansa, osan minun päälleni. Ei harmittanut yhtään... Tunnelma rauhoittui vähän. Tuntui rennolta ja mukavalta olla siinä heidän lähellään. Mutta sitten aivan yhtäkkiä kaikki valot sammuivat. "Samperi, hälytys menee päälle" Martti huudahti. Hän oli unohtanut perua automaattisen hälytyksen ja hälytyslaitteisto olisi talon aivan toisessa päässä. Meillä olisi viisi minuuttia juosta ulos, jos emme haluaisi tutustua vartiointiliikkeen edustajiin. Päätimme jättää sen tutustumisen toiseen kertaan ja aloimme hämärässä housuen nopeasti poimia omaisuuttamme mukaamme spermassa liukastellen. Juoksimme sitten nauraen ulos laboratoriosiiven ovesta. Erosimme siinä rakennuksen pihan puolella. "Palaamme varmasti asiaan" Martti lausahti jäähyväisiksi "monessakin mielessä!"

Lisää eroottisia tarinoita: