Liity nyt ilmaiseksi!

Minä olen:
Seuraava »

Munamankelin selässä

Näin Akin enää pienenä neonkeltaisena huojuvana pisteenä horisontissa. Keskipäivän kuumuudessa ja ohi ajavien autojen nostattamassa pölyssä Aki alkoi näyttää yhä enemmän ja enemmän kangastukselta. Emme oikeastaan olleet ystäviä, mutta kuuluimme samaan kilpapyöräilyseuraan. Teimme pyörälenkkejä välillä yhdessä. Aki otti pyöräilyn vain paljon enemmän tosissaan kuin minä, mutta olihan hänellä siihen syytäkin. Aki oli minua lähes kymmenen vuotta nuorempi, vasta parikymppinen. Ehkä hän ehtisi harjoitella itsensä maailman huipulle, jos välttyisi onnettomuuksilta. Minun orastavan urheilu-urani oli jo monta vuotta sitten lopettanut jännevamma. Jalka oli leikkauksen jälkeen jäänyt vähän kankeaksi eikä kestänyt kunnon revittämistä. Sain Akin kiinni vasta huoltoasemalla. Hän odotti minua kahvikuppi kourassa voitonriemuisesti hymyillen. Hänen harmaa kilpafillarinsa oli huolettomasti jätetty nojaamaan huoltoasemarakennuksen seinään.

Aki oli riisunut kypäränsä ja roikotti sitä toisessa kädessään. Näin, että hänelläkin oli kuuma. Hikikarpalot vain valuivat hänen ruskettuneelta otsaltaan kohti aurinkolaseja. Jo valmiiksi ihonmyötäinen keltainen ajopaita oli suorastaan liisteröitynyt hänen vartaloonsa kiinni paljastaen treenattujen rintalihasten ja vatsalihasten muodot. Annoin katseeni salaa liukua Akin päästä varpaisiin. Nuori mies oli pelkkää lihasta, mitäpä muuta saattoi odottaakaan. Antiikin sankaritkin olisivat voineet olla Akille kateellisia. Myös hänen kasvojaan olisi moni mies voinut kadehtia. Ne olivat komeat: kapea otsa, korkeat poskipäät ja maskuliininen leuka. Siltikin niissä oli vielä häivähdys lapsellisuutta, parransänkikin oli vielä harvaa. Aki oli poikkeuksellisen vaaleatukkainen, mitä korosti hänen koko vuoden ympäri kestävä rusketuksensa. Vaikka Aki ei voinutkaan täysin elää pyöräilylle, hänen onnistui vanhempiensa tuella harjoitella pari kuukautta talvikaudesta etelässä. Sen enempää en Akin elämästä oikeastaan tiennytkään. - Eiköhän lähdetä jatkamaan matkaa. Kun kuitenkin jäät jälkeen ja eksyt, niin voidaan tässä jo sopia, että seuraava etappi on Teboilin huoltis 15 kilsan päässä, Aki sanoi ja alkoi sovitella kypärää päähänsä. Jatkoimme polkemista, tosin hitaammin kuin aiemmin. Pari autoa ajoi ohitsemme niin läheltä, että ihan hirvitti. Aki antoi minun peesata, mikä helpottikin ajamistani huomattavasti. Toivottavasti hän ei olettaisi, että vaihtaisimme nokkamiestä.

Näin, miten Akin takapuoli keikkui satulassa ja rautaiset reidet tekivät töitä. Aki tuntui todella nauttivan pyöräilystä. Noustessaan pyörän selkään hän muuttui ihmisestä mekaaniseksi koneeksi, erottamattomaksi osaksi ajokkiaan. Hänessä oli todellista lahjakkuutta. Yllättäen Aki päättikin karistaa minut kannoiltaan ja otti kaulaa. Ehkäpä hän halusi härnätä minua, vanhaa jäärää. Hän kääntyi kujeilevasti katsomaan olkansa yli. Heilautin vähän kättäni hänelle. Seuraavassa hetkessä Aki makasi tienpenkalla ja yritti irrottaa klossikenkiään polkimista. Minulle tuli kiire väistää, etten olisi ajanut hänen päälleen. Hän oli kaatunut niin yllättäen ja äkkiä, etten ollut edes ehtinyt tajuta sitä. - Miten kävi? huusin ja riensin auttamaan Akia ylös. - Olen kai kunnossa. Kaikki luut ehjinä. En tiedä, mitä tapahtui. Ei olisi pitänyt ryhtyä pelleilemään, Aki sanoi ja kömpi pystyyn. Ei hän ollut täysin säästynyt vammoilta, vaikka selvisikin yllättävän vähällä. Näin, että hänen toisessa polvessaan oli valtava ruhje, joka valui verta. Lisäksi käsivarressa oli naarmuja. Kypärä ja käsineet olivat pelastaneet pahemmalta. - Sinusta valuu verta, sanoin ja osoitin sormellani Akin polvesta valuvaa verivanaa. - Ai katsos. No, ei tuo ole vakavaa, pyyhitään nenäliinalla, Aki sanoi ja alkoi irvistellen pyyhkiä ruhjetta. Vanha Saab pysähtyi viereemme, ja keski-ikäinen nainen tuli tarjoamaan apuaan. Auton ensiapulaukusta löytyi antiseptistä nestettä ja sidetarpeita, joilla saimme ruhjeen peitettyä. Autoilija ehdotti ambulanssin tilaamista, mutta Aki ei pitänyt sitä tarpeelliseksi. Kiittelimme kovasti autoilijaa ja päästimme hänet jatkamaan matkaansa. Kun olimme saaneet Akin paikattua, menin tutkimaan hänen pyöräänsä. Huomasin heti, että ketjut olivat pudonneet pois paikoiltaan. Se olisi helposti korjattu. Vaikeampi juttu olikin se, että etuvanne oli kaatumisen seurauksena muuttanut muotoaan ja vääntynyt. Pyörä ei ollut ajokunnossa. - Et voi ajaa pyörälläsi, mitä nyt tehdään? kysyin Akilta.

Aki katseli pyöräänsä ja kirosi sitten hiljaa. Olimme noin puolimatkassa, takaisin kotiin oli jo 30 kilometriä. Ehdotin bussin ottamista, mutta Aki tyrmäsi ehdotukseni heti. - Kulkeeko täällä korvessa mikään bussi? hän nurisi. - Näin ainakin pari pysäkkiä noin pari kilometriä sitten, totesin. - Pyörää ei saa bussiin. En viitsisi jättää pyörää minnekään ojaan, vaikka se onkin epäkunnossa, Aki vastasi. Tottahan se olikin, ei kallista kilpapyörää kannattanut jättää minne tahansa. Ehdotin, että soittaisimme jonkun tuttavan tai sukulaisen hakemaan. Aloimme soitella eri numeroihin, mutta kenellekään ei sopinut. Ihmiset olivat kuka missäkin lomilla. Akin siskokin olisi päässyt hakemaan hänet vasta seuraavana päivänä. - Hienoa, odotetaan tässä pientareella huomiseen. Kaikenlaisia idioottisukulaisia sitä ihmisellä onkin, Aki sadatteli. - Jos muuta ratkaisua ei löydy, tietäisin kyllä yöpymispaikan tässä lähellä. Matkaa on noin viisi kilometriä. Isosetäni kuoli pari vuotta sitten. Hänellä oli pikku mökki, joka on nyt perikunnan hallussa. Mökki on ihan purkukunnossa, sitä ei ole saatu myydyksi. Perikunta on valtuuttanut minut hoitamaan mökkiä, joten olen silloin tällöin käynyt katsomassa, että se on edelleen pystyssä, kerroin. - Etpä ole koskaan maininnut, vaikka olemme ajaneet tätä samaa reittiä jo pari kertaa, Aki sanoi. - Mökissä ei ole totisesti mitään mainitsemisen arvoista, eikä se ole edes varsinaisesti minun, vastasin. Hetken aikaa tuumailtuamme totesimme, että ehkäpä kuolinpesän mökki olisi sittenkin paras paikka odotella Akin siskoa. Koska mökki oli tyhjennetty kaikesta arvokkaasta, sen ovi jätettiin lukitsematta. Kun saavuimme mökin pihalle kapearenkaisia kilpapyöriä vaivalloisesti taluttaen, meitä vastassa oli nilkkoihin asti ulottuva nurmikko ja pieni punamullan värinen mökki, jonka katto oli notkolla ja kuisti puoliksi romahtanut. - Tervetuloa! Käy sisään palatsiin, sanoin ja puikkelehdin kuistin ovesta sisään. Aki laahusti perässä. Hän oli harvinaisen vähäpuheinen. Kysyin, jomottiko ruhje, mutta hän vastasi kieltävästi.

Mökki oli kesälläkin kostea, kuten autiorakennukset usein ovat. Päätimme sytyttää keittiön hellan. Aloin kaivella keittiön kaappia ja löysin vain vanhan teepaketin. - Kelpaako? Voimme nostaa vettä pihakaivosta. Se on ainakin ennen ollut juomakelpoista, ehdotin. Alkoi tulla ilta. Olimme löytäneet keittiön kätköistä korttipakan, josta puuttui vain ruutukuningas ja herttakolmonen. Joimme vanhaa teetä ja lätkimme korttia. Katselin Akia pölyisistä ikkunoista kajastavassa ilta-auringon valossa. - Mitä pidät minusta? Aki kysyi ja laski korttinsa pöydälle. - Miten niin? Olet lahjakas nuori kaveri, jolla on varmasti hyvä tulevaisuus kilpapyöräilyn parissa, vastasin ja otin siemauksen jo viilennyttä teetä. - Kiitos, mutta mitä pidät minusta? Aki sanoi ääntään madaltaen. Katsoin häntä. Mitä olisi pitänyt vastata? Ajattelin tietysti, että hän on nuori ja ihana ja haluttava ja vaikka mitä muuta, mutta en uskaltanut sanoa sitä. En koskaan ollut ajatellut, että Aki olisi voinut olla kiinnostunut miehistä. En oikeastaan ollut ajatellut, että hän olisi kiinnostunut mistään muusta kuin pyöräilystä. Työnsin hitaasti kättäni pöydän yli kohti hänen kättään. Sormemme kohtasivat, eikä hän tuntunut vetävän kättään pois. Kumarruin pöydän yli ja aloin tunnustella hänen harvaa ja pehmeää parransänkeään. Hän pysyi liikkumattomana ja tuijotti minua suoraan silmiin pähkinänruskeilla silmillään, mutta hänen ilmeensä oli kiusallisen tyhjä.

Sitten kuin havahtuen omista ajatuksistaan hän tarttui vuorostaan minua leuasta ja suuteli minua suoraan suulle. Annoimme kieltemme kietoutua yhteen ja suutelimme yhä uudelleen ja uudelleen keittiönpöydän yli. Otin häntä kädestä ja johdatin hänet ummehtuneeseen makuukamariin. Riisuimme kilpaa vähät vaatteemme ja heittäydyimme tomuisen ja haalistuneen päiväpeiton päälle. Tunnustelin hänen jäntevää vartaloaan kunnes pääsin siihen kohtaan, joka hänen vartalossaan oli sillä hetkellä kovin. Otin hänen kivikovan kalunsa käteeni ja hieroin sen päätä reiteeni. Hän sulki silmänsä, ja näin hänen nauttivan. Kun olin kiusannut häntä tarpeeksi, laskeuduin alemmas ja aloin nuolla hänen kaluaan. Kieleni tunnusteli sen äärimmilleen pullistuneita suonia. Miten kuumalta, suorastaan polttavalta hänen kalunsa tuntuikaan. Tungin sen kokonaan suuhuni ja sain hänen ähkäisemään mielihyvästä. Aloin hitaasti imeä hänen suurta kaluaan ja pyöritellä kieltäni sen ympäri. Hän innostui entisestään. Samalla annoin käteni tunnustella hänen muniaan ja haarojaan. Ei kestänyt kauankaan, kun hän laukesi suuhuni nautinnosta karjuen. Annoin hänen lämpimän spermansa valua suustani hänen vatsalleen ja päiväpeitolle. - Tiedätkö, en ole ensi kertaa asialla, hän sanoi yllätyksekseni ja kääntyi vatsalleen. Ymmärsin sen kutsuna. Syljin kaluuni kunnolla, jotta olisin saanut sen liukkaaksi. Levitin varovasti hänen teräksenlujia ja hyvin muodostuneita pakaroitaan, ja työnnyin häneen hitaasti. Hän ei lainkaan vastustellut, vaikka hänen reikänsä tuntuikin aluksi varsin tiukalta. Hän alkoi rytmisesti nostella takapuoltaan. Kiedoin käteni hänen vyötärönsä ympäri ja työnnyin häneen aina vain nopeammin ja nopeammin. Hän tuntui fantastiselta. Halusin pidätellä laukeamista, pitkittää nautintoa, mutten onnistunut siinä. Tuntui, kun nivuseni olisivat syösseet tulta. Vapisin, vääntelehdin ja huohotin. En ollut pitkään aikaan tuntenut mitään niin ihanaa. Vetäydyin hänestä, ja jäimme köllöttelemään sänkyyn toistemme kainaloon. - Ainakin takapuoli on saanut tänään harjoitusta. Ensin fillarointi ja sitten vielä tämä, hän nauroi. Hän oli nuori, kiimainen ja jaksava. Aiemmin päivällä saadut ruhjeet ja kolhut eivät lainkaan tuntuneet haittaavan häntä, mutta varoin koskemasta niihin. Otimme vielä pari uusintakierrosta osia vaihdellen ennen aamua. Olimme vielä suutelemassa toisiamme sängyllä, kun kuulimme auton lähestyvän. Akin sisko oli tullut hakemaan meitä.

Lisää eroottisia tarinoita: