Liity nyt ilmaiseksi!

Minä olen:
Seuraava »
Eroottiset tarinat

kirjoittaja: Sanna Harkimo

Nimikirjoitus iholla


Sähkökitaran jyrinä sai ilman värähtelemään ja ihmiset tanssimaan hurmoksessa. Eerik seisoi ihmisten keskellä silmät kiinnittyneinä lavalle. Bändi koostui neljästä nuoresta miehestä - he eivät olleet mikään maailman suurin yhtye, mutta he olivat taidokkaita, heillä oli omat uskolliset faninsa ja he soittivat intohimolla. Yhtyeen kitaristi, Otto Johansson, seisoi lavalla pukeutuneena punaiseen ponchoon, leveälahkeisiin farkkuihin ja lierihattuun. Hiukset valloillaan, silmät tummien ja pyöreiden aurinkolasien peitossa, sormet tanssivat kitaran kielillä näppäillen soolokuvioita raivokkaiden riffien päälle.Eerik oli lumoissaan - sekä musiikista että jostain muusta. Hän seurasi kitaristin itsevarmoja liikkeitä - kehon kieltä, ponchon alla vilahtelevia vatsalihaksia ja tiukkojen farkkujen konkretisoimia pakaroita. Miltä tuntuisi olla samassa tilassa tuon itsevarmuutta huokuvan olennon kanssa, joka tuntui asettuneen lähes kokonaan normaalien ihmisten yläpuolelle. Mitä hän voisi sanoa? Hän toivoi, että Otto olisi nähnyt hänet, että noiden läpipääsemättömien aurinkolasien takana elävät silmät olisivat salaa viiltäneet koko yleisön lävitse ja keskittyneet suoraan häneen itseensä, että hänet painettaisiin mieleen ja löydettäisiin, että hän voisi yksinkertaisesti antautua, antaa Oton viedä itsensä seinää vasten, antaa tämän syödä häntä, painaa huulensa vasten tämän ihoa, antaa tämän riisua itsensä kokonaan, pumpata verta kehoon, tukahduttaa hänet ruumiillisten aktien pyhällä ekstaasilla.Yleisö leijaili yhtenä liikkuvana lihan massana heidän alapuolellaan, kaikki toisiinsa sulautuneena ja toisistaan erottumattomina. Otto pyöritteli sormillaan kitaralla kuviota, jonka kukaan ei tiennyt olevan pelkkää improvisaatiota ja silti kaikki olivat täysin hurmoksissaan kaikesta mitä hän tuolla äänen pyhällä lelulla saisikaan aikaan. Otosta tuntui, kuin hänen silmiensä tilalle olisi ilmestynyt kameran linssi, joka pystyi zoomaamaan sisälle jokaisen katsojan kasvoihin. Siellä hän kykeni tarkkailemaan heitä kaikkia lähietäisyydeltä. Suurin osa heistä tuntui hälvenevän hänen muististaan lähes saman tien kun hän heitä katsoi. Mutta joukossa oli myös yksi nuori mies, jonka katseessa oli jotain erilaista. Samassa Otto ymmärsi, että mieshän tosiaan katsoi häntä takaisin - ja tunsi samassa voimakkaan kiihottumisen tunteen leviävän haaroissaan, veren kiertävän kehossaan ja sormiensa näppäilyn kiihottuvan. Kappale alkoi kohota kohti kliimaksia, rummut alkoivat nostattaa tunnelmaa ja basso hakkasi hitaasti kohoavaa kromaattista kuviota.Hän asteli lähemmäs lavan reunaa ja tuli nuoren miehen luokse. Eerik tuijotti Ottoa lumoutuneena lähes kykenemättömänä uskomaan, että tämä oikeasti tapahtui. He olivat lähes kosketusetäisyydellä. Hiki virtasi vuolaana vasten ihoa, kappaleen kohoava intensiteetti vertautui hänen koko ajan kasvavaan erektioonsa ja sai ilman tuntumaan liian kuumalta hengittää. Kappale lähestyi yhä vain lähemmäs kliimaksiaan, kunnes yhtäkkiä se puhkesi kauniiseen virtuoosimaiseen sooloon joka piiskasi yleisöön lopulliseen kaaokseen. Kaikki hävisi hämärään sumuun ja seuraavan kerran, kun Eerik muisti tai tiedosti mitään, ihmiset olivat jo poistuneet lavalta, musiikki oli lakannut ja hiki oli kylmettynyt vasten hänen ihoaan.Eerik muisti hämärästi kitaristin ja tavan jolla tämä oli lähestynyt häntä, katsonut silmiin ja soittanut soolonsa juuri hänelle. Klubi oli täynnä ihmisiä ja valoja, muovinen radiomusiikki oli astunut livemusiikin tilalle, ihmiset tilailivat juomia ja tungeksivat ahtaassa hien hajuisessa tilassa pöydästä toiseen. Eerik etsi katseellaan kitaristia, mutta ei löytänyt tätä mistään. Hän meni tiskille pettyneenä.- Mitäs teille saisi olla? Baarimikko kysyi.- Menikö se bändi jo?- Lähtivät varmaan backstagelle.- Missä se on?- Se on vaan bändin jäsenille.- Joo, mä tiedän. Missä se on?- Ai sä kuulut siihen bändii? No tuota siis se on tuosta kun mennään vessoille päin niin sen jälkeen vasemmalle portaat alas ja sieltä heti ensimmäinen ovi oikealla.- Kiitos!Eerik ei tiennyt mitä oli tekemässä, mutta teki niin silti. Hän kulki humaltuneiden ihmisten massan poikki ja etsi baarimikon mainitsemaa käytävää. Rapuissa oli pimeää ja alhaalla oli vielä pimeämpää - sinistä utuista valoa tulvi jostain ulkoa käytävään.Eerik kuvitteli jo mielessään kohtaamisen idolinsa kanssa. Hän kuvitteli voivansa vain sanoa kaiken suoraan, myöntää, että mä muuten haluan sua aivan helvetisti, mä palvon sua, tahdon sut itselleni. Ja hän kuljettaisi käsiään tämän kroppaa pitkin, painaisi tämän vasten seinää, riisuisi tämän läpäisemättömät aurinkolasit ja katsoisi tätä silmiin samalla kun aukaisisi hänen vyönsä, vetäisi housut alas, kuljettaisi kättä pitkin tämän haaroja ja vetäisi tämän kiihottuneen peniksen ulos boksereiden alta.Ovi aukesi. Samassa Eerik huomasi seisovansa takahuoneen ovella bunkkerimaisessa tilassa ja siellä oli koko bändi paikalla - heillä oli siellä olutta ja vettä ja kaikki heidän soittimensa ja he keskustelivat jostain. Eerik oli unohtanut kokonaan kaikki muut bändin jäsenet.- Moi.Se oli kaikki mitä Eerikiltä suusta pääsi. Rumpali huomasi hänet, katsoi häntä hetken, sitten muita bändin jäseniä ja sitten taas Eerikiä.- Hei tuol ovella on joku jäbä. Tunteeks kukaan teistä sitä?Laulaja saapui ovelle ja katsoi Eerikiä. Eerik tunsi itsensä sillä hetkellä pieneksi, lähes olemattomaksi, hän olisi halunnut vain haihtua tai liu'eta kokonaan pois tilanteesta, mutta hän ei kyennyt.- Mä tota... tulin hakee nimmaria.- Nimmaria? Laulaja nauroi ja katsoi muita.- Kuulitteko te? Tää poitsu tuli hakee nimmaria.Eerik tunsi itsensä pienenevän hetki hetkeltä enemmän.- Ei me kuule mitään nimmareita jaella. Me ei olla mikään The Who. Mene kotiis jo siitä.Eerikistä tuntui, kuin hänet olisi juuri kastroitu ilman puudutusta. Kaikki hänen aiemmat kuvitelmansa tuntuivat murskaantuvan sillä hetkellä kokonaan. Hänestä tuntui, kuin häntä olisi nöyryytetty, ikään kuin laulaja olisi tiennyt kaikki hänen fantasiansa ja nauranut niille päin naamaa. Hän tunsi samaan aikaan sekä voimakasta inhoa että voimattomuutta laulajan edessä, jolla oli täysi auktoriteetti käännyttää hänet oveltaan, eikä hän voinut tehdä asialle yhtään mitään. Eerik oli jo aikeissa sulkea ovea, kun jostain takaa kuului ääni:- Hei älä jaksa olla tollanen mulkku. Kutu sisään se tyyppi.- Ai säkö haluat leikkiä rokkistaraa?- Paljonko se maksaa vaivaa nyt antaa yksi nimmari?- Te voitte tehdä mitä haluutte. Mä lähen himaan.- Joo. Ehkä niin on parempi.Laulaja tuijotti Ottoa hetken aikaa polttava auktoriteetti silmissään, eikä kumpikaan sanonut mitään. Laulaja otti laukkunsa ja poistui takahuoneesta melkein tönäisten Eerikin kumoon matkallaan.- Älä välitä siitä, se on aina tollanen. Tuu sisään, Otto sanoi.Eerik astui sisään takahuoneeseen sydän pamppaillen. Tila oli pieni ja haisi hieltä, mutta silti siinä oli hänelle jotain hyvin pyhää - se oli bändin oma tila, jonne hän oli tullut muukalaisena. Hänestä tuntui, kuin hän olisi juuri astunut jonkin vieraan kulttuurin kuninkaan juhlasaliin. Otto istui sohvalla kalja kädessä, basisti ja rumpali istuivat vastakkaisella puolella huonetta omalla sohvallaan. Keskellä huonetta oli pöytä täynnä tupakantumppeja, tyhjiä kaljatuoppeja ja vesilaseja.- Istu alas, Otto sanoi.Eerik istuutui Oton viereen ja hänestä tuntui, että hän sekoaisi pian. Hänen koko olemuksensa tärisi, eikä hän saanut enää sanaa suustaan. Otto katsoi häntä itsevarmasti, hörppäsi kaljaansa ja kysyi:- Onko sulla paperia?Eerik pudisti päätään.- Okei. Onko sulla tussia?Eerik pudisti uudelleen päätään.- Millä sä sit ajattelit, että me kirjoitetaan se nimmari?Eerik tärisi paikoillaan, eikä vastannut mitään.- Muistaakseni mä olin kyl näkevinäni täällä jossain tusseja, basisti sanoi äkkiä ja nousi pystyyn.Hän kulki takahuoneen toiseen osaan ja tuli hetken kuluttua takaisin kädessään paksu musta tussi.- Veikkaan että jollakulla muullakin on ollu sama ongelma kuin meillä, basisti sanoi hymyillen.Samassa ovi aukesi uudelleen ja sisään astui kaksi nuorta naista. Rumpali nousi seisomaan ja käveli hymyillen ovelle. Eerik tunsi säpsähtävänsä tilanteen muuttuessa jälleen äkillisesti. Hän huomasi, että Otto seurasi tilannetta tyynenä, kuin mikään tapahtuma ei olisi voinut järkyttää hänen kivenkovaa itsetuntoaan.- Moi! Te olitte mahtavia! Lähetäänkö me johonkin jatkoille?- Joo, kuhan tässä just pakkaillaan. Meikä vois ainakin ensin lähtee käymään tuolla baarin puolella, rumpali sanoi.- Ootteko te tulossa?- Joo, basisti vastasi ja laski tussin pöydälle.- Otto, tuutko sä?Otto kohotti kätensä tyynesti.- Tuun sitten perästä.- Okei, basisti sanoi. Hei mut me mennään jo. Ainiin perkele se nimmari!Basisti otti äkkiä tussin käteensä, tarttui Eerikiä kädestä ja tuhersi siihen epäselvän nimikirjoituksen. Eerik oli vähällä riuhtaista kätensä basistin otteesta, mutta onnistui hillitsemään itsensä. Rumpali oli ilmiselvästi jo unohtanut koko nimikirjoitus asian ja lähtenyt naisten kanssa ulos takahuoneesta.- Noniin, moro!Oven sulkeutuessa intensiivinen hiljaisuus laskeutui Eerikin ja Oton välille. Eerik tiesi tilaisuutensa tulleen. Otto laski aurinkolasit silmiltään ja katsoi Eerikiä silmiin. Hän otti tussin käteensä.- Mihin sä haluat sen nimikirjoituksen?Eerik tunsi kiihottuvansa jo pelkästä kysymyksestä ja samassa hän tunsi taas rohkeuden vuotavan itseensä - tämä oli hänen tilaisuutensa. Hän vastasi Oton katseeseen ja aukaisi vyönsä soljen. Otto seurasi hänen toimiaan sanomatta mitään. Eerik tunsi kylmän viiman tuulettavan paljasta alaruumistaan. Otto kumartui hänen ylleen ja kirjoitti hellästi hänen alavatsaansa. Eerik tunsi veren kohisevan haaroihinsa - Oton käsien kosketus sai hänet värähtelemään kiihotuksesta. Hän kuljetti käsiään Oton hiuksia pitkin. Hän raastoi sormillaan tämän ihoa ja veti ponchon pois tämän päältä. Otto laski tussin takaisin pöydälle. Eerik säpsähti voimakkaasta kiihotuksesta tuntiessaan Oton kädet peniksensä ympärillä, hellän kosketuksen joka liukui alas kiveksien ympärille - hänen mieleensä palasi Oton soittama soolo - ja samassa hän tunsi jotain taivaallista, kosteaa ja pehmeää - Oton huulet esinahkansa ympärillä ja voimallisen imun tunteen, samanlaisen jonka oli kokenut soolon kohotessa kliimaksiinsa. Hänen kätensä kouristelivat voimakkaasti vasten Oton hikistä ihoa, hänen suustaan pääsi hitaita, hiljaisia voihkaisuja. Tuntui kuin he olisivat leijuneet hetken jossain ajan ja tilan ulkopuolella - he kaksi, täysin jossain toisessa maailmassa. Hän tunsi kulkevansa kohti kirkasta valoa, pehmeiden huulien hyväillessä hänen esinahkaansa ja veren sykkiessä hänen kiveksissään, kohoten - hän sulki silmänsä ja puristi kätensä nyrkkiin. Laukeamisen hetki tuntui kestävän pitkään - aika pysähtyi, valo toisesta tajunnan tilasta loisti kirkkaana hänen silmissään, kauniina, ikuisena, fragmenttina jostain elämää suuremmasta.- Mä ihailen sua. Mä jumaloin sua. Lähde mun kanssa mun luo.- Selvä.Ja he lähtivät.

Lisää eroottisia tarinoita: