Liity nyt ilmaiseksi!

Minä olen:
Seuraava »
Eroottiset tarinat

kirjoittaja: Sanna Harkimo

Haudattu salaisuus

Toimitusjohtaja Santeri Kai Salmisen arkku peittyi kukkalaitteisiin. Jouduin odottamaan omaa vuoroani melko kauan, sillä saattoväkeä oli paljon. Firman henkilöstöpäällikkönä minut oli hälytetty kesken sairasloman laskemaan kaikkien työntekijöiden puolesta kukkalaite, johon oli kerätty rahaa kaikilta työntekijöiltä. Aika iso vihko valkoisia liljoja ja gerberoita olikin saatu ostetuksi pelkällä kolehtirahalla, mutta työntekijöitähän riitti suuressa firmassa. Minun oli suorastaan vaikeaa kannatella kukkalaitetta kipeällä kädelläni. Kukkalaitteeseen oli tilattu lisäksi nauhat, joihin olin kopioinut muistovärssyn Hesarista. Katselin surun murtamien lesken, omaisten, tuttavien ja kerhotovereiden virtaa, kunnes huomasin joukosta Markuksen, pomon sihteerin. Mihin minua oikein tarvittiin, jos Markus oli täällä? Hänhän olisi yhtä hyvin voinut laskea henkilökunnan viimeisen tervehdyksen, ja minä olisin voinut jäädä kotiin potemaan kättäni. Mutta selvästi surullinen Markus kävi laskemassa vain oman pienen kukkavihkonsa, punaisia ruusuja, ja lausui muistosanat niin hiljaa, etten edes kuullut niitä.

Pomosta puhuttiin kaikenlaista. Johtajana hän oli arvostettu, mutta piti aina hajurakoa itsensä ja tavallisten duunarien välillä. Toki hän kutsui firman osastopäälliköitä ja muita vähän korkeammassa asemassa olevia silloin tällöin kanssaan illallisille tai muuhun hauskanpitoon. Minäkin olin käynyt hänen kanssaan pelaamassa golfia, vaikken varsinaisesti golfista välittänytkään. Markus oli silti hänen luottomiehensä. He olivat tehneet töitä yhdessä jo 15 vuotta. Moni pomo olisi palkannut itselleen jonkun sihteerikön ulkoisten avujen perusteella, mutta Markus oli järkimiehen valinta. Kuuleman mukaan hän oli aina ajoissa ja tehtäviensä tasalla. Hän oli poikkeuksetta siisti, edustava ja miellyttävän hiljainen. Nytkin hänen tumma pukunsa oli moitteettoman sileä, kauluspaidan kaulukset tärkätyt, musta solmio juuri oikean pituinen, kengät lankissa, jo hieman harmahtava tukka siistillä jakauksella. Viimeisen päälle muodollista ja siistiä pukeutumista lukuun ottamatta hänen ulkonäössään ei ollut mitään mielenkiintoista. Hän oli pitkä ja hoikka, ryhti ilmeisesti runsaasta istumisesta lysähtänyt. Kasvot olivat kaidat, huulet ohuet ja tiukat, nenä pitkä ja melko terävä. Ei hän ollut rumakaan, mutta tavallisen näköinen.Seremonia oli saatu päätökseen. Lausuin vielä muutaman kauniin sanan leskelle ja meinasin lähteä kotiin, kun Markus pysäytti minut. - Hei! Ikävää tavata näin murheellisissa merkeissä. Mitenkä kätesi jaksaa, onko se tullut paremmaksi? Markus kysyi.- Kiitos kysymästä, hermosärky on edelleenkin kamala. En saisi nukuttuakaan ilman särkylääkkeitä. Muutenhan käsi on jo paljon parempi, kipsi poistettiin pari päivää sitten, vastasin.- Mukava kuulla. Kiusallista, että sinua vaivattiin tulemaan näin kesken sairasloman edustustehtäviin, mutta toimitusjohtaja Salminen olisi varmasti arvostanut sitä, Markus jatkoi.- No mutta, minäpä taidan tästä lähteä. Muistotilaisuushan on vain lähipiirille tarkoitettu, tokaisin ja vedin takkia päälleni.- Oikeastaan ajattelin, että jos olisit voinut lähteä kanssani lasilliselle. Olisi nostettu muistoryyppy toimitusjohtaja Salmisen kunniaksi. En tunne täältä ketään muuta kuin sinut, Markus ehdotti yllättäen.Yritin kieltäytyä vetoamalla lääkekuuriini ja ties mihin, mutta Markus näytti niin vilpittömästi piristyksen tarpeessa olevalta, että lopulta suostuin. Menimme lähistöllä sijaitsevaan pubiin ja tilasimme lasilliset brandya. Pöytään päästyämme Markus tosiaan kohotti konjakkilasiaan ja piti varsin kaunosanaisen puheen johtaja Salmisen muistolle. Minun oli vaikeaa keskittyä muistopuheeseen. Markus tuntui olevan ihan vakavissaan, mutta lähipöytien kännikalat höröttivät kovaäänisesti omia juttujaan. Ilmeisesti oli jonkun pubin vakioasiakkaan syntymäpäivät. Sellaista se on, ajattelin, kerran synnytään ja kerran kuollaan, mutta omaa syntymäänsä voi juhlia monta kertaa. Kuuntelin muistopuheen toisella korvalla loppuun, ja kohotimme maljan. - Nyt mukavampiin asioihin, unohdetaan Salminen, Markus sanoi ja lähti tilaamaan toista kierrosta.Lasi lasilliselta Markus muuttui yhä hilpeämmäksi. En ollut koskaan nähnyt häntä niin nauravaisena. Hän alkoi jopa kertoa vitsejä, mutta ne olivat lähinnä alakoulutasoa. - "Mitä keksi sanoi, kun sen kaveri jäin auton alle?" "Tulehan muruseni!" Markus hihkui.Tavallisesti niin hillitty sihteeri osoittautui oivalliseksi seuramieheksi. Nouseva humala sai minut nauramaan hänen puujalkavitseilleen yhä enemmän. Ei yhtään kaduttanut, etten ollut lähtenyt suoraan kotiin. Lopulta olimme aika tuiskeessa molemmat. Markus ehdotti, että piipahtaisimme vielä hänen asunnolleen, jossa hän lupasi tarjota minulle vuosikertakonjakkia. - Sain sen joskus pomolta. Nyt on sopiva tilaisuus juoda se pois, hän totesi.Hoipertelimme Markuksen kaksioon. Särkylääkkeet ja alkoholi ei ollut sittenkään kovin hyvä yhdistelmä, jouduin nojailemaan Markukseen. Ilmeisesti hän oli ennenkin talutellut humalaisia miehenköriläitä, sillä pääsimme jopa portaat ylös toiseen kerroksen melko vaivatta. Porrasjumppa tuntui jopa vähän selventävän päätäni. Pystyin taas tajuamaan ympäristöstä jotakin. Markus johdatti minut kapean eteisen kautta olohuoneeseen ja jätti minut sohvalle istumaan. Huomasin, että Markuksella oli ollut varaa sisustaa. Seinällä oli vaikuttava määrä taidegrafiikkaa samanlaisissa mustissa kehyksissä. Odottelin sohvalla ja katselin hajamielisenä silkkisiä sohvatyynyjä, kun Markus palasi konjakkipullon ja kahden lasin kanssa. - Kaadan tästä molemmille, hän sanoi ja vetäisi korkin irti.- Oikeastaan olisi parempi kieltäytyä, mutta menköön. Yksi ryyppy vielä, sanoin.- Tämäpä ei ole mikä tahansa ryyppy, hän totesi ja täytti lasit.Markus istui viereeni sohvalle ja tarjosi minulle toista lasia. Kun tartuin konjakkilasiin, hän ei laskenut siitä irti. Irrotin otteeni lasista, ja Markus ohjasi lasin huulilleni. Siemaisin meripihkan väristä nestettä ja olisin kulauttanut vielä uudelleen, mutta Markus laski lasini sohvapöydälle. Huuleni jäivät raolleen ja tuijotin häntä hämmästyneenä. Hän laski omankin lasinsa ja tuijotti minua takaisin haaleansinisillä silmillään. - Muista sulkea suusi, hän sanoi ja siveli alahuultani sormellaan.Näykkäsin hänen etusormeaan. Hän työnsi sormensa uudelleen huulilleni. Purin häntä jälleen. Leikimme jonkin aikaa, kunnes hän kumartui ja suuteli minua, ensin suupieleen, sitten suoraan suulle. Antauduimme suutelemaan yhä uudelleen ja uudelleen. Hän alkoi riisua minua suuteluittensa lomassa. Hän napitti kauluspaitani auki, mutta jätti solmion kaulaani. Tein saman hänelle. Hän antoi sormensa liukua pitkin vartaloani alemmas ja siirtyi housuihini. Ensin hän avasi vyönsoljen, sitten housujeni napin ja sepaluksen. Matkin häntä. Hän nousi seisomaan ja antoi mustien housujensa pudota lattialle. Tein saman, tosin minun housuni eivät yhtä sulavasti solahtaneet lattialle kuin hänen. Hän tarttui solmioon ja johdatti siitä leikkisästi kiskoen minut makuuhuoneeseensa. Makuuhuone oli vain pieni koppi, jota hallitsi muhkea parivuode. Seisahduimme parivuoteen eteen. Hän yritti vapauttaa minut boksereistani, tosin se oli vaikeaa, sillä kaluni seisoi täydessä mitassaan. Sukistani hän ei välittänyt, vaan tönäisi minut selälleni sänkyyn ja kiipesi itse päälleni. Kierimme sängyssä laidasta laitaan, enkä ollenkaan muistanut varoa kättäni. Jostain syystä tuo vähän tylsä laiheliini sai intohimoni valloilleen. En ollut pitkään aikaan himoinnut ketään niin kuin häntä. Hän riisui omat kalsarinsa ja otti kalunsa käteensä. Se oli kuten omistajansa: pitkä. Hän toi sen huulilleni . Jatkoimme näykkimisleikkiä. Näykkäsin ja imaisin kevyesti hänen kaluaan joka kerta, kun hän toi sen suutani lähelle. Kerta kerralta otin hänen vehkeensä syvemmälle suuhuni ja imin sitä aina vähän kauemmin. Leikki sai hänet aivan villiksi. Kun lopulta näin, että hän oli lähellä laukeamista, pyörittelin kieltäni hänen kalunsa kärjellä ja imaisin sen sitten kokonaan suuhuni. Samassa hetkessä hän laukesi ja suuni täyttyi hänen lämpimästä nesteestään. Nielin sen. Kävimme vierekkäin makoilemaan, ja hän silitteli rannettani, jonka särkyä en ollut koko iltana muistanut. Aamulla heräsin hänen vierestään. Hän nukkui sikeästi, joten en välittänyt häiritä häntä. Pukeuduin ja menin olohuoneeseen. Hänellä oli vaikuttava tamminen kirjakaappi, jonka sisältöä ryhdyin aikani kuluksi tutkimaan. Hän nähtävästi harrasti runoutta. Otin käteeni [i]Shakespearin sonetit[/i], jolloin sen välistä putosi lattialle valokuva. Nostin valokuvan lattialta. Se esitti toimitusjohtaja Salmista ottamassa alasti aurinkoa purjeveneen kannella. Kuvan takana oli omistuskirjoitus: "Lähdetään taas, kun ehditään! Kiitos matkaseurasta omalle perämiehelleni! Sinun oma Santtu."

Lisää eroottisia tarinoita: